Pikaratikat tulee Turkuun

Enpä ole kirjoitellut aikoihin blogiin, mutta pyrin korjaamaan asian tulevaisuudessa.
Asiaa kunnallispolitiikasta ainakin riittää melkein joka päivälle.


Tänään Turun Sanomissa oli iloista kerrottavaa:

Pikaraitiotien rakentaminen voi alkaa Turussa jo 2015

Turun Sanomat 15.2.2012 06:00:56

Pikaraitiotien rakentaminen voi käynnistyä Turussa jo kolmen vuoden kuluttua, sillä valtio on ottamassa myönteisen kannan hankkeen rahoitukseen. Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet ehdottavat valmisteilla olevaan liikennepoliittiseen selontekoon kohtaa, jonka mukaan Turun, Tampereen ja Helsingin seudut saisivat 30 prosentin tuen metron tai pikaraitiotien rakentamiseen. Virkamiesten kantoja hiotaan vielä ministerityöryhmässä ennen selonteon antamista eduskunnalle.

Emme me mitään yli-investointeja tietenkään lähtisi tukemaan. Edellytyksenä on, että kaupunkien maankäyttöä ja asumista kehitetään raideliikenteen varaan, liikenneneuvos Piia Karjalainen ministeriöstä korostaa.

Turun valtuusto otti jo joulukuussa 2009 kannan, jonka mukaan pikaraitiotie toteutetaan, kunhan rahoitukselliset ja kaavalliset edellytykset ovat toteutuneet. Apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtasen (sd) mukaan rakennustyöt voisivat ripeimmillään lähteä liikkeelle yhtä aikaa Tampereen kanssa eli vuoden 2015 tienoilla. Turku on jo käynnistänyt yleissuunnittelun, jonka on määrä valmistua vuonna 2013.

Tällä hetkellä vain yksi linja täyttää kannattavuuskriteerit eli riittävän asukasmäärän linjakilometriä kohden.

Se ulottuisi Runosmäestä Turun keskustan kautta Varissuolle. Raision ja Kaarinan keskustoista pääsisi ratikkakyydillä Turkuun vasta joskus vuoden 2025 paikkeilla.

Virtasen karkea arvio on, että ensimmäisen linjan rakentaminen voisi maksaa suunnilleen 150 miljoonaa euroa. Jos nyt esitetty rahoituslinja toteutuu, Turun kontolle voisi jäädä sata miljoonaa ja valtion noin 50 miljoonaa.

Silta arveluttaa

Tässäpä viime viikon lautakunnassa 17.5. ollut Kirjastosilta-asian pöytäkirja ja meidän ryhmän muutosesitys päätökseen:

Asemakaavanmuutosehdotus; (II) 2 ja (VI) 6 kaupunginosien katu-, puisto-, vesi- ja silta-alueille (os. Läntinen Rantakatu, Itäinen Rantakatu) "Kirjastosilta" (Pennisilta) (30/2007) (At)

Tiivistelmä: -

Ympkaalk § 213

Asemakaavatoimisto/Iina Paasikivi 20.4.2011:

Asemakaavatoimisto on laatinut 28.2.2011 päivätyn ja 15.4.2011 muutetun asemakaavanmuutosehdotuksen uuden kevyen liikenteen sillan rakentamiseksi Aurajoen yli Kauppiaskadun ja Rettiginrinteen välille. Asemakaavan muutoksella osoitetaan Tuomiokirkkosillan ja Auransillan välinen rantakatujen osuus ja risteävät Rettiginrinne ja Kauppiaskadun pää pihakatu-merkinnällä asemakaavaan. Koko alue on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Nykytilanne ja aloite

Aloite uuden sillan rakentamisesta tuli Kiinteistöliikelaitokselta (20.3.2007) osana ”Ihmiselle parempi keskusta” kehittämishanketta. Hankkeelle on saatu ns. EU-kehittämisrahoitusta.

Kaavoituksen tavoitteet

Keskustan kevyen liikenteen edellytysten parantaminen ja jalankulun ja pyöräilyn lisääminen on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista.

Tavoitteena on luoda yhteys, joka antaisi uutta merkitystä jokirannan kulttuuripainotteisille tiloille ja ympäristöille, jopa uuden toimintaympäristön. Koko kaavanmuutoksen alue on myös erilaisten tapahtumien ympäristöä ja oleskelualuetta.

Rantakadut ovat keskustan merkittävimmät kevyen liikenteen reitit itä-länsisuunnassa. Alueella on erittäin vilkasta pyöräliikennettä ja turistiaikaan paljon jalan kulkevia ihmisiä ja tapahtumia. Liikkumisen kannalta sillan rakentamisen tavoitteena on sujuvuuden ja turvallisuuden lisääminen. Sillan sijoituksesta seuraa välttämättä kevyen liikenteen yhteyksien korjaaminen sekä Kauppiaskadulla, että turvallisuuden ja ympäristön parantaminen Rettiginrinteellä. Se on toteutussuunnittelua. Kevyen liikenteen kehittämisohjelmassa on myös uusi väylä Hämeenkadulle. Kevyen liikenteen suunnittelulle on annettu kiireellinen aikataulu, jotta verkon puuttuvat osat ovat käytössä sillan valmistuttua.

Turun kansallisen kaupunkipuiston päätöksessä on tiivistetty alueen ainutlaatuisen kulttuuriarvon merkitys kaikessa suunnittelussa: ”Alueen suunnittelussa, hoidossa ja käytössä tulee turvata kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen sekä huomioida alueen kaupunkirakenteellinen merkitys. Hoidossa ja kehittämisessä on huomioitava alueen runsas virkistyskäyttö. Hoidon on oltava riittävän intensiivistä. Alueen rakenteiden ja kalusteiden rakentamisessa, korjaamisessa sekä uusimisessa tulee kiinnittää huomiota ympäristön hyvään laatuun. Historialliset puurivistöt säilytetään ja hoidetaan niin, ettei puurivistön maisemallinen vaikutelma olennaisesti muutu pitkäksi ajaksi kerrallaan.”

Asemakaavanmuutoksen ehdotus

Asemakaavan muutosalue on rajattu Tuomiokirkkosillan ja Auransillan välille käsittäen Itäisen ja Läntisen Rantakadun sekä Linnankadun alkupään ja Kauppiaskadun Linnankadulle asti sekä Rettiginrinteen. Katualueet merkitään pihakaduiksi ja sillalle osoitetaan alue, jolle se voidaan rakentaa Kauppiaskadun ja Rettiginrinteen kohdalle. Aurajoen rantavyöhyke on jo voimassa olevassa asemakaavassa merkitty puistoksi. Puistomerkinnän ja katualueen rajaa on lausuntojen perusteella hieman tarkennettu.

Uuden sillan nimi on ehdotuksessa Kirjastosilta – Biblioteksbron. Nimi perustuu nimestä pidettyyn yleisökilpailuun.

Ehdotukseen on Turun museokeskuksen lausunnon perusteella lisätty aluemerkintä sm: ”Alue on muinaismuistolain mukaista muinaismuistoaluetta, jolla maaperään kajoava rakentaminen edellyttää arkeologisia tutkimuksia ennen rakennustöiden alkamista. Tällaisista rakennustöistä on ilmoitettava museoviranomaiselle vähintään vuotta aikaisemmin.”

Pihakatu-alueelle on edelleen lisätty /s-merkintä määräyksellä: "Valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristön ja maiseman kannalta tärkeä katuympäristö, jonka muutoksissa tulee ottaa huomioon sen historiallinen olemus."

VP-1 puiston määräystä on täydennetty: "Valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristön ja maiseman kannalta tärkeä puisto. Alueella olevia rakenteita, rantapenkereitä, tukimuureja, aitoja, kiveyksiä, polkuja, istutuksia, puurivejä tms. ei saa hävittää ja niitä tulee hoitaa alueen historiallisen arvon mukaisesti (lisäys). Puurivistön hoidossa ja uusimisessa on noudatettava hyvää historiallisten puistojen hoitokäytäntöä niin, että otetaan huomioon sen erityisen merkittävä maisemavaikutus."

Suunnittelutilanne

Turun historiallinen ydinalue kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY).

Maakuntakaavassa alue sijoittuu valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaalle maisema-alueelle.

Turun yleiskaavassa on yhtä lailla aluemerkintä, joka kertoo maiseman merkittävyydestä ja symboli Aurajoen varren kevytliikenneyhteyden keskeisestä merkityksestä.

Kuuleminen

Uuden sillan sijoituksesta ja sen merkityksestä tai uhasta kansallismaisemalle käytiin vilkasta keskustelua asemakaavan luonnosvaiheessa ja heti hankkeen vireille tuloilmoituksesta lähtien. Kun kaupunginhallitus päätti sillan sijoituksesta luonnospäätöksen yhteydessä, se päätti lisäksi, että sillasta pidetään nimikilpailu. Nimikilpailu toimi eräänlaisena mielipidekanavana sillan puolesta ja sitä vastaan.

Meidän Turku r.y. on ottanut kantaa laajemmin Turun siltasuunnitelmiin 28.1.2011, josta tähän asiaan seuraavasti: ”Ns. Pennisilta johtaisi kyllä joen yli, mutta miten pyöräilijä pääsisi turvallisesti Turun torille, jonne on järjestetty pyöräparkki, mutta jonne matka on vaarallinen?”

Lausunnot

Määräaikaan 14.4.2011 mennessä ovat seuraavat tahot antaneet lausunnon:

Kiinteistöliikelaitos: Ei huomautettavaa.

Rakennusvalvontatoimisto: Ei huomautettavaa.

Varsinais-Suomen ELY-keskus 11.4.2011:

”ELY-keskus pitää laadittuja selvityksiä ja vaikutusarviointeja riittävinä. ELY-keskus pitää sillan rakentamista maisemallisesti ongelmallisena. Näkymä Auransillalta Tuomiokirkon suuntaan on kulttuuriympäristön kannalta huomattavan arvokas. Silta sijoittuu joen kaartuvaan kohtaan. Sillan rakentaminen vaikuttaa väkisin Aurajoen maisemaan sen historiallista arvoa heikentäen. Asemakaavan muutoksen käsittelyssä tulee siksi vielä tarkoin pohtia sillan välttämättömyyttä ja tarpeellisuutta suhteessa sen maisemavaikutukseen.”

Asemakaavatoimisto:

Asemakaavan laatimisperusteiden laillisuuden eli selvitysten riittävyyden toteaminen on lausunnonantajan toimivaltaa. ELY-keskuksen huomautusta sillan vaikutuksesta kansallismaisemaan asemakaavatoimisto pitää mielipiteenä, joka sillä on kaikki oikeus ilmaista.

Ympäristönsuojelutoimisto 11.4.2011:

Ympäristönsuojelutoimisto pohtii lausunnossaan sillan tarpeellisuutta, muistuttaa tulevan rakentamisen edellyttämistä vesilain mukaisista lupamenettelyistä ja edellyttää kaavaan merkittäväksi kaksi potentiaalista pilaantuneita maamassoja sisältävää kohdetta. Toinen kohteista liittyy Uudenmaankadun ja Läntisen Rantakadun risteysalueella (Gylichin pylväikkö) toimineeseen polttonesteen jakeluasemaan, toinen Kauppiaskatu 2 kohdan öljyvahinkoalueeseen.

Asemakaavatoimisto:

Asemakaavatoimisto varmistaa, että kyseisten alueiden maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioidaan. Pysyviin asemakaavoihin pilaantumisriskejä ei ole katualueille tarkoituksenmukaista kirjata. Riskit on tarkoituksenmukaisinta arvioida osana katusuunnitteluprosessia. Asia on kirjattu myös kaavaselostukseen.

Museokeskus 13.4.2011:

Turun museokeskus katsoo, että asemakaavanmuutos ”Kirjastosilta” turvaa eräin täsmennyksin ja lisäyksin historiallisesti sekä kaupunkikuvallisesti erittäin arvokkaan Tuomiokirkkosillan ja Auransillan välisen alueen vaalimiselle asetetut tavoitteet. Museokeskus esittää kaavamerkintöjä ja -määräyksiä muutettavan siten, että niiden avulla voidaan ohjata ja turvata alueen historiallisten ominaispiirteiden säilyminen ja mahdollinen palauttaminen sekä alueen huomioon ottaminen muinaismuistoalueena.

Museokeskus esittää mielipiteenään sillan sijoituksesta seuraavaa: ”Kirjastosillan rakentaminen katkaisee Auransillalta Tuomiokirkkosillalle avautuvan näkymän, joka kaarevine joenmutkineen, empiretaloineen ja ikivanhoine lehtipuineen on yksi Turun ihailluimmista. Sillan rakentaminen ja siihen liittyvien liikenneväylien toteuttaminen tulee olemaan haasteellinen tehtävä, jossa kokonaisnäkemys ja toteutustapa ratkaisevat, voidaanko sen historialliselle kaupunkikuvalle muassaan tuovat negatiiviset vaikutukset kääntää kaupunkitilaa ja toimintaympäristöä kohentaviksi tekijöiksi.”

Museovirasto on ilmoittanut, ettei se anna asiasta lausuntoa, vaan Museokeskus käyttää asiassa viranomaisen lausuntovaltaa.

Asemakaavatoimisto on tehnyt Museokeskuksen lausunnossa ehdotetut muutokset asemakaavakarttaan. Lausunnoissa on selvästi hyväksytty asemakaavan muutoksen perusselvitykset, vaihtoehtojen esittely ja vuorovaikutus. Sillan sijoittamisesta kansallismaisemaan, herkälle kohdalle ei varmasti saada yksimielistä hyväksyntää, kaikki eivät pidä siltaa edes tarpeellisena. Sillan tarpeellisuus, siitä saatava hyöty ja ilo ovat kuitenkin yksi mahdollisuus kaupungin kehittämiseksi ja siitä asiasta päättäminen nyt käydyn asemakaavaprosessin perusteella on maankäyttö- ja rakennuslain kaupungille antamaa harkintavaltaa.

Liite 1Selostus

Liite 2Tilastolomake

Liite 3Kartta

Asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen:

EhdotusYmpäristö- ja kaavoituslautakunta päättää esittää kaupunginhallitukselle, että 28.2.2011 päivätty ja 15.4.2011 muutettu asemakaavanmuutosehdotus ”Kirjastosillan” sijoittamiseksi Aurajoen vesialueelle hyväksytään ja esitetään edelleen kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi. Asemakaavanmuutos koskee seuraavia alueita: 2 (II) kaupunginosa; Itäinen Rantakatu osa, Kaskenkatu osa, Rettiginrinne, Itäisen Rantakadun puistoalue, Aurajoki ja Auransilta, 6 (VI) kaupunginosa; Aurakatu osa, Kauppiaskatu osa, Linnankatu osa, Läntinen Rantakatu osa, Läntisen Rantakadun ja Vähätorin apparellin puistoalueet, Aurajoen vesialueen osa ja Auransilta.

PäätösAsia pantiin pöydälle Oksasen ehdotuksesta Talvitien kannattamana yksimielisesti.

Merkittiin tiedoksi Varsinais-Suomen liiton lausunto 2.5.2011.

Ympkaalk § 236

Pöydältä 3.5.2011 § 213.

PäätösEhdotus hyväksyttiin kahden äänestyksen jälkeen äänin 8-4, yksi tyhjä.

Käsittelyn aikana Uotila teki Mäen kannattamana ehdotuksen asian pöydälle jättämisestä. Asian käsittelyä päätettiin jatkaa äänin 7-6. Pöydälle jättämisen puolesta äänestivät Uotila, Oksanen, Talvitie, Mäki, Mastomäki ja Sundqvist. Asian käsittelyn jatkamisen puolesta äänestivät Ekroth, Vehniäinen, Aaltonen, Kerttula, Lammi, Kari ja Hellstén.

Tämän jälkeen Oksanen teki Talvitien kannattamana jäljempänä olevan muutosehdotuksen. Toisessa äänestyksessä Oksasen muutosehdotuksen puolesta äänestivät Oksanen, Talvitie, Mastomäki ja Uotila. Esittelijän ehdotuksen puolesta äänestivät Ekroth, Vehniäinen, Sundqvist, Aaltonen, Kerttula, Lammi, Kari ja Hellstén. Mäki äänesti tyhjää.

Oksasen ehdotus:

Ympäristö- ja kaavoituslautakunta päättää esittää kaupunginhallitukselle, että 28.2. 2011 päivätty ja 15.4.2011 muutettu asemakaavanmuutosehdotus nk. Kirjastosillan sijoittamiseksi Aurajoen vesialueelle palautetaan valmisteltavaksi siten, että tutkitaan uudelleen sillan sijoittamista Suurtorin ja Vähätorin välille.

Perustelut muutosesitykselle: Aurajoen kansallismaisema on liian arvokas tuhottavaksi ja siksi sillan välttämättömyys ja tarpeellisuus tulee punnita uudelleen. Kirjastosilta katkaisisi Auransillalta Kirkkosillalle avautuvan tärkeän kansallismaiseman joenmutkineen, empiretaloineen ja kauniine lehtipuineen. Kaavaehdotusta on perusteltu ensisijaisesti sillä, että se parantaisi kevyenliikenteen edellytyksiä kauppatorille päin. Kauppiaskadun liikennejärjestelyt eivät tue kevyenliikenteen järjestelyjä eli Rettigin rinteen ja Kauppiaskadun pään väliseltä sillalta tulevaa liikennettä. Kauppiaskadun pään parkkipaikan ympäristö on vaarallinen erityisesti pyöräilijöille liikenteen kulkiessa siinä ympyrää eikä pyöräilijöiden turvallisuutta voida taata. Myös jatkoyhteys keskustaan päin on tukossa, koska liikenne torilta Kaup-piaskadulle on yksisuuntainen. Palautuksen yhteydessä pitäisi tutkia uudelleen Vähätori-Suurtori- siltavaihtoehtoa, jossa se liittyisi jo olemassa olevaan Brahenkadulta alkavaan kevyenliikenteen verkostoon

Jakelu

tiedMeidän Turku-Vårt Åbo ry
esiKaupunginhallitus
--------------------------
Asia etenee nyt niin, että päätös siirtyy kaupunginhallituksen kautta valtuustolle.
Toivotaan, että keskustelu siivittää päätöksentekoa ja asialle annetaan vielä harkinta-aikaa.
Minusta ympäristö- ja kaavoituslautakunnan asiantuntijalautakuntana toimiminen on kriisissä. Puheenjohtajamme Jorma Hellsten ajoi päätöstä nopeasti kaupunginhallitukseen teemalla: mitä me nyt tästä enää puhumaan, kun ne sen kuitenkin päättää. Keskustelua pitää minusta käydä riittävästi kaikissa päätöksetekovaiheissa, että saadaan lopulta edes jotenkin mietitty tulos. Nämä kaupunkikuvaasiat ovat tosi tärkeitä ja kun kyse on vielä kansallismaisemasta, on puntaroitava ja puntaroitava asiaa monelta kantilta.


--------------------------------------------------------------------------------

Tässä on mielenkiintoinen elokuva, joka on tulossa ensi-iltaan.
Ohjaaja Jouko Aaltosen mietteitä:
07.03.2011
KENEN KAUPUNKI? KENEN ELOKUVA?
Taistelu ”Taistelu Turusta” -elokuvasta alkaa olla loppusuoralla. Leikkausvaihe kesti pitkään, koska materiaalia, niin haastatteluja kuin arkistofilmiäkin, oli paljon. Kamppailimme pitkään elokuvan rakenteen kanssa. Kohtauksia siirreltiin sinne tänne kuin palikoita erilaisia yhdistelmiä ja siirtymiä kokeillen, oikeata muotoa hakien. Sinänsä normaalia puuhaa elokuvan leikkauksessa, mutta sitä tehtiin nyt tavallistakin enemmän.

Elokuva on varsin moniaineksinen. Se on paitsi kuvaus vanhasta Turusta, myös elokuva sen purkamisesta ja nykyhetken taistelusta kaupunkitilasta. Haimme leikkaaja Tuula Mehtosen kanssa pitkään oikeaa balanssia vanhan ja uuden materiaan välillä. Yhdessä vaiheessa leikkaaja jo ehdotti, että tehtäisiin elokuva vain vanhan Turun purkamisesta. Aikalaisten – poliittisten päättäjien, virkamiesten, arkkitehtien ja museoihmisten – muistelut veivät hänet mukanaan. Ihan kelpo elokuva siitäkin olisi tullut, mutta koko ajan lähtökohtana on ollut se, että elokuvan tulisi puhutella tämän päivän katsojaa, herättää ajatuksia ja ehkä vähän provosoidakin. Siksi minulle on ollut tärkeää kuvata nykyisen sukupolven kamppailua kaupunkitilasta.

Turkulainen nuoriso on yrittänyt vallata itselleen tyhjillään olevia rakennuksia autonomiseksi kulttuurikeskukseksi vuodesta 2006 lähtien. Se on ollut kova kamppailu, koska kaupunki on ottanut nollatoleranssin talonvaltausten suhteen. Vallatut talot on tyhjennetty nopeasti ja aktivistit ovat saaneet syytteet peräänsä. En voi kuin kunnioittaa näiden aktivistien määrätietoisuutta, periksi ei ole annettu. Olemme seuranneet heidän kamppailuaan pari vuotta. Elokuvan kannalta tämä materiaali on tavattoman tärkeää. Se on energistä toimintaa vanhan muistelun vastapainoksi. Välillä elokuvan työkopiossa oli jo liikaakin toistuvia talonvaltauksia, ne kun tapahtuvat aina saman kaavan mukaan. Ei auttanut kuin jättää sinänsä kiinnostavaa ja hyvää materiaalia pois. Samoin jäi pois paljon hyviä ja kiinnostavia vanhemman polven haastatteluja. Leikkausvaiheessa on kuitenkin ajateltava kokonaisuutta, jotta se toimisi ja puhuttelisi katsojaa.

Yhdistämällä vanhan ja uuden materiaalin, eri sukupolvien tarinat ja hakemalla tälle oikean balanssin yritimme siirtää elokuvan teemat yleisemmälle tasolle. Ei ole kyse vain muutamasta sinänsä arvokkaasta talosta tai joistakin talonvaltauksista. On kyse siitä, miten ihminen ottaa miljöön haltuunsa ja asettuu samalla osaksi kulttuurin ja historian jatkumoa. Ja kyse on myös siitä, miten ja kenen ehdoilla, näitä asioita koskevia päätöksiä tehdään. Elokuva ei kerro pelkästään Turusta, vaan myös Helsingistä, Tampereesta, Oulusta ja Hämeenlinnasta. Nämä tarinat voitaisiin kertoa valitettavan monesta muustakin suomalaisesta kaupungista. Työhypoteesina leikkausvaiheessa onkin ollut se, että tehdään elokuva, jonka tamperelainen ymmärtäisi ja joka oululaistakin kiinnostaisi.

Elokuvantekijä miettii aina kohderyhmäänsä, sitä kenelle elokuva on tehty. Olemme näyttäneet elokuvan työkopiota eri vaiheissa sekä rahoittajien edustajille että erilaisille koeyleisöille. Kommentteja on tullut laidasta laitaan. Joku on kaivannut enemmän tietoa rakennusten historiasta, joku enemmän nuorison haastatteluja. Jotakin ovat ärsyttäneet mielenosoituskulkueen foliohatut, toista vuosilukujen puuttuminen. Sitten on lista siitä, mitä kaikkea elokuvasta puuttuu – no aika on rajallista, kaikkea ei saa mukaan. Joku kertoo, minkälaisen elokuvan olisi itse tehnyt.

Kaikki kommentit ja kritiikki pitää ottaa vastaan. Tekijän tehtävä on analysoida, mistä mikin reaktio johtuu, miksi katsoja kokee niin kuin kokee. Loppujen lopuksi kaikkia katsojia ei voi miellyttää. Eikä pidäkään. Minulle Taistelu Turusta on yhtä aikaa kotiseutuelokuva ja yhteiskunnallinen kommentti, jonka pitäisi puhutella kaikkia sukupolvia Vähän jännittyneenä odotan, miten yleisö ottaa vastaan valmiin elokuvan. Se nähdään huhtikuun yhdeksäntenä Logomossa.

Nyt lähden tapaamaan äänisuunnittelija Martti Turusta, joka tekee parhaillaan elokuvan äänileikkausta. Huomenna on tapaaminen säveltäjä Markku Kopiston kanssa. Jälkitöissä on vielä paljon puuhaa.

Jouko Aaltonen

Joululomaa odotellessa

Ympäristö- ja kaavoituslautakunta on myös ahkeroinut koko syksyn ja jäjellä on huomenna tämän vuoden viimeinen kokous.
Sinne on kasattu tärkeitä päätöksiä ja vanhan kaavan mukaan hommat aiotaan purkittaa kiireellä vedoten alkavaan lomaan. Torin kulman kaava herättää kummastusta ja eripuraa taas. Kaavahan tuli takaisin jo kerran hallinto-oikeudesta, koska suojelullisia arvoja ei oltu edellisessä valtuuston hyväksymässä kaavassa huomioitu tarpeeksi. Nyt taas Vihannon setä ajaa supertehokasta (tehokkuus yli kuusi, kun normaalit on kahden paikkeilla) kaavaa läpi, eikä se kunnioita miljöötä aiempaa kaavaa enempää. Olen maltillisen version kannalla.
Toinen iso kaava on Kirkkotien kaava, jossa jälleen kerran halutaan laittaa iso alue kaavallisen tehokkuuden ehdoilla uusiksi. Uhkana on vanhan pyörätehtaan poistuminen kuvioista. Siellähän toimiin Ekotori, Emmaus jne.
Näiden kohtalo on vaakalaudalla, uudet tilat olisi löydettävä, jos talo puretaan.
Teimme joku vuosi sitten kaavaehdotuksen, jossa ko. rakennus säilytettiin ja nyt taas aloitetaan alusta. Voih. En näe aluetta hyvänä asuinalueena, vaan toimisto- tai muuna alueena. Moottoritie rajoittaa asumisen laatua tässä kohtaa.

Näitä ja muita mukavia joulunalusajatuksia huomenna.

Blogiini tulee lähiaikoina vielä raporttia lautakunnan syksyiseltä opintomatkalta, kiinnostavalta Moskovan matkaltamme ja muita sattumia.

Päivitän blogia tästä eteenpäin ahkerammin. Hyvä uudenvuodenlupaus. Kertakaikkiaan.

Valmista tulee

Onpa aika kirjoittaa blogiin kuulumisia.
Olen häärinyt koko syksyn Kulttuuriolohuone Marttiin- hankkeessa kts. kuva kahvilasta,osoite: Stålarminkatu 3.
Siinä sivussa sain kunnialla päätökseen lokakuussa Urbaani kylä-hankkeen Varissuolla.
Pajan töitä tullaan laittamaan esille ensi vuonna Varissuolle. Olen tästä hyvin iloinen.Kaupungin kiinteistötoimen puolelta vastaannotto on ollut hyvin kannustavaa. Oikeat ihmiset ja oikeat kemiat saavat hyvää aikaiseksi.

Ympäristö- ja kaavoituslautakunta on myös ahkeroinut koko syksyn ja jäjellä on huomenna tämän vuoden viimeinen kokous.
Sinne on kasattu tärkeitä päätöksiä ja vanhan kaavan mukaan hommat aiotaan purkittaa kiireellä vedoten alkavaan lomaan. Torin kulman kaava herättää kummastusta ja eripuraa taas. Kaavahan tuli takaisin jo kerran hallinto-oikeudesta, koska suojelullisia arvoja ei oltu edellisessä valtuuston hyväksymässä kaavassa huomioitu tarpeeksi. Nyt taas Vihannon setä ajaa supertehokasta (tehokkuus yli kuusi, kun normaalit on kahden paikkeilla) kaavaa läpi, eikä se kunnioita miljöötä aiempaa kaavaa enempää. Olen maltillisen version kannalla.
Toinen iso kaava on Kirkkotien kaava, jossa jälleen kerran halutaan laittaa iso alue kaavallisen tehokkuuden ehdoilla uusiksi. Uhkana on vanhan pyörätehtaan poistuminen kuvioista. Siellähän toimiin Ekotori, Emmaus jne.
Näiden kohtalo on vaakalaudalla, uudet tilat olisi löydettävä, jos talo puretaan.
Teimme joku vuosi sitten kaavaehdotuksen, jossa ko. rakennus säilytettiin ja nyt taas aloitetaan alusta. Voih. En näe aluetta hyvänä asuinalueena, vaan toimisto- tai muuna alueena. Moottoritie rajoittaa asumisen laatua tässä kohtaa.

Näitä ja muita mukavia joulunalusajatuksia huomenna.

Blogiini tulee lähiaikoina vielä raporttia lautakunnan syksyiseltä opintomatkalta, kiinnostavalta Moskovan matkaltamme ja muita sattumia.
Päivitän blogia tästä eteenpäin ahkerammin. Hyvä uudenvuodenlupaus. Kertakaikkiaan.

Pakko on taas purkaa päätään, hyvässä mielessä nimittäin.
Pajatoimintamme yhteisöhankkeena nimeltään Urbaani kylä on elokuuhun asti tauolla. Ilahduin kovin oheisen HS-artikkelin teksteistä. Juuri tätä kaupunkitilan parannusta taiteen keinoin olemme tehneet Varissuolle koko talven. Nyt syksyllä olisi tarkoitus jatkaa vielä pajailua elo-syyskuu ja saada valmiita töitä esille lähiön kurjiin paikkoihin (rumat betoniseinät, alikulut yms.). Varissuolaisten asukkaiden kanssa värkkäämiämme kierrätys-, itetaideteoksia löytyy, pihajuhlistamme 8.8 osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 70

IHMISTEN KAUPUNKI 6/10
Taidetta tarvitaan elävöittämään kaupunkia
Yhteisen kaupunkitilan seinäpinnat ovat nykyisin yksityisten, kaupallisten tahojen hallinnassa.

16.7.2010 3:00
A A

Johanna Ruohonen Kirjoittaja valmistelee Turun yliopistossa väitöskirjaa suomalaisesta julkisesta taiteesta.

Helsingin Suvilahdessa avattiin kesällä 2009 kaupungin ensimmäinen graffitiseinä. Tämä oli kaupungilta tervetullut avaus Stop töhryille -kampanjan edustaman kymmenvuotisen nollatoleranssin jälkeen.

Suositulle seinälle myönnettiin Helsingin kulttuuriteko -palkinto. Se ei kuitenkaan herättänyt varauksetonta ihailua: etenkin Helsingin kaupungin rakennusvirasto oli huolissaan siitä, että graffitiseinä lisäisi "töhrintää" muualla.

Graffitin suurin ongelma on sen vastakulttuurisuudessa: sitä ei pidetä taiteena, koska tekijöillä ei ole institutionaalista taidekoulutusta, eikä julkisena, koska se ei ole minkään julkisen tahon tuottamaa. Stop töhryille -kampanja juurrutti osaltaan negatiivisia mielikuvia graffiteista töhryinä ja graffitimaalareista vandaaleina.

Kysymys luvattomasta taiteesta ei tietenkään ole ongelmaton: kuka tahansa tekemässä mitä tahansa missä tahansa ei ole tie viihtyisään kaupunkiympäristöön, mutta sellaiseen ei johda myöskään kaupungin hysteerinen siivoaminen.

Suvilahden graffitiseinä avataan jälleen huomenna. Myös esimerkiksi meluaidat, alikulkutunnelit ja sähkökaapit tarjoaisivat nykyisessä harmaudessaan hyvän alustan katutaiteelle.

Graffitien osittainen salliminen tuskin poistaisi niitä täysin muualta, mutta niin ei käynyt nollatoleranssinkaan aikana. Mielekkäämpää olisi asettua vuoropuheluun myös tämän taidemuodon harrastajien kanssa.

Kaupunkitilan maalaustaide on Suomessa kaiken kaikkiaan ongelmallinen asia, ja taiteilijoilta ulkotiloihin tilatut teokset ovat harvassa. Esimerkiksi Helsingissä suurikokoiset seinämaalaukset ovat lähes yksinomaan mainoksia.

Myöskään yhteisöllinen seinämaalaustaide, joka on saavuttanut Yhdysvalloissa huomattavan aseman, ei ole saanut merkittävää jalansijaa katutaiteelle kielteisessä ympäristössä. Nimensä mukaisesti jonkin yhteisön, joko taiteilijan johdolla tai ilman, toteuttama taide pyrkii usein antamaan näkyvyyttä marginaalissa eläville ryhmille ja lisäämään kotiseutuylpeyttä.

Taideprojektit antavat asukkaille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti lähiympäristönsä määrittelemiseen, mikä saa heidät osaltaan tuntemaan kaupungin omakseen. Seinämaalausprojekteja on myös valjastettu laittomien maalausten torjumiseen.

Suomen ilmastossa maalauksen säilyttäminen ulkotiloissa on toki haastavaa, mutta teoksia voi huoltaa.

Ikuisia maalaukset eivät ole, joten ne voitaisiin ylipäätään määritellä tilapäisiksi. Tilapäisyys saattaisi myös mahdollistaa rohkeampia taiteellisia kokeiluja.

Usein julkisista maalauksista puhuttaessa herää kysymys kaupunkitilan "siisteydestä". Jos kaupunkikuvaamme sopivat kerrostalon päädyn kokoiset mainosmaalaukset ja -lakanat, niin miksei siihen sopisi myös maalaustaide?

Ei ole yhdentekevää, miltä kaupunki näyttää. Kaupunkitila määrittelee kaupunkilaisten toiminnan mahdollisuuksia. Taideteoksista muodostuu kaupungeissa usein huomion keskipisteitä. Turistit valokuvauttavat itseään teosten edessä – usein kiinnostumatta lainkaan siitä, kenen muistomerkin äärelle he ovat pysähtyneet. Julkisten taideteosten ympäristöistä syntyy tapaamis- ja ajanviettopaikkoja.

Millaisen kuvan julkinen taide suomalaisista kaupungeista sitten antaa: suvaitsevan ja eloisan vai pois sulkevan ja vakavan? Entä millaisen tunteen haluaisimme kaupunkimme herättävän?

Helsingin kaupungin uusimpiin julkisiin taideteoksiin lukeutuva Villu Jaanisoon jättimäinen, autonrenkaista tehty gorilla osoittaa totuttua keveämpää otetta julkiseen taiteeseen. Se ei kuitenkaan sijaitse kaupungin arvostetuimmalla alueella, ydinkeskustassa, vaan Viikin kampusalueella, vapaamielisenä pidetyssä yliopistoympäristössä.

Kaupunkien ydinkeskustoihin on tyypillisesti sijoitettu arvostetuimpien kansallisten sankareiden muistomerkit. Jättigorillakin saisi täysin toisenlaisen tulkintaympäristön esimerkiksi Esplanadin puistossa tai Eduskuntatalon läheisyydessä.

Näkyvimmin kaupunkikeskustojen visuaalista ilmettä hallitsevat mainokset, mikä hyväksytään yleensä ilman suurta vastustusta. Mainoskampanjoiden sisällön valvonta on pääosin yksityisillä yrityksillä: mainosalustoja pystyttävä yritys saa valikoida mainokset. Keskuskauppakamarin alaisuudessa toimiva mainonnan eettinen neuvosto antaa lausuntoja mainosten hyvän tavan mukaisuudesta, mutta sen lausunnot eivät sido mainostajia.

Kaupunkitila on siis näkyviltä pinnoiltaan vahvasti yksityisten, kaupallisten tahojen hallinnassa. Kaupunki määrittyy ostospaikaksi ja kaupunkilainen kuluttajaksi. Emme kai halua, että tämä on kaupungin ainoa ulottuvuus?

Julkinen taide ja mainokset tulevat elinpiiriimme tahtomattamme, ja niitä on vaikea ohittaa. Etenkin yhteiseen tilaan tuotu taide herättää usein julkista keskustelua ja voimakkaita mielipiteitä – ja hyvä niin. Keskustelun herättäminen ja yhteiskunnallisten epäkohtien osoittaminen voisikin olla yksi taiteen ulottuvuuksista myös julkisessa tilassa.

Virallinen ja epävirallinen julkinen taide voisivat avata uusia näkökulmia kaupunkiin. Kaupunkilaisten omasta aktiivisuudesta syntyviä hankkeita pitäisi tukea ja antaa katutaiteelle uusia toimintamahdollisuuksia. Monimuotoisen taiteen salliminen julkisessa tilassa tukisi kaupunkitilan aktiivista käyttöä sekä tekisi näkyväksi ja mahdollistaisi erilaisia tapoja olla ja elää kaupungissa.

Konevajaus

Paljon on vettä virrannut Myllysillan alla sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin blogiani. syynä on se, että kesällä ostettu läppärimme lopetti toimintansa melkoisen lopullisesti kuukausi sitten. Kiitos Gigantin eli ei kiitos.
Asiaa blogiin riittäisi kyllä vaikka huru mycket, mutta naapurin koneella tulee toimitettua vain perusasioita.facebookissa käyn pikaisesti kkurkkimassa muitten kuulumisia, mutta muuta ei paljon kerkiä.

Haluan lyhyesti muistuttaa ja mainostaa ensi viikon KIRJAvaa puistotapahtumaa Martissa (Stålarminkatu 3) la 15.5. klo 12-18 + klubit Huugossa ja Kulma-baarissa.
Facebookissa on tapahtumasta mainos ja lisätietoa löytyy Kulttuuriolohuone Marttiin!- tai Kulttuuriyhdistys Ida ry- ryhmistä.
Siellä nähdään!