Tunnukseni vaaleissa oli, että hyvä voittaa pahan 6-0. Pysyn väitteessäni ikuisesti. Tästä moniselitteisestä slouganista oli Hesarissa tänään artikkeli (HS 16.11.08/A11/Riitta Vainio) otsikolla: Psykiatri: Pahaa ei voi pussata pois.
Artikkelissa psykiatri Eila Sailas sanoo, että Jokelan ja Kauhajoen koulumurhien jälkeen tärkeää ja ajankohtaista kommentoida pahuutta. Ihminen voi olla paha. Pahuus ei välttämättä ole sairaus, jonka voisi hoitaa pois.
Pahaa ei myöskään pidä hyväksyä. On väärin luokitella puhdas paha psyykkiseksi sairaudeksi, joka voidaan unohtaa antamalla lisää rahaa hoitoon.
Skitsofreniaa sairastavat ovat unohdettu ja köyhä ryhmä, jonka hoitoon tarvitaan lisää rahaa, mutta yhteiskunta ei selviä sillä pahan ongelmasta. Psykiatriset potilaat eivät ole vaarallisia, toteaa Sailas. Hän toimii Kellokosken sairaalan kuntoutuspsykiatrian ja toiminnallisen kuntoutuksen johtajana. "Tukholmalaisessa tutkimuksessa on osoitettu, että vaikka kaikki skitsofrenia-dignoosin saaneet, kerran sairaalaan sairaalaan joutuneet potilaat suljettaisiin koko eliniäkseen sairaaloihin, vain viisi prosenttia rikoksista jäisi toteutumatta", Eila Sailas korostaa.
Pahan tekemisessä on isot ja pienet teot. Skaala on laaja. Voi ajatella pahaa jostakin ja/tai toteutta jonkin kamalan pahan ajatuksen todellisesti.
---
Hyvän on siis taisteltava pahaa vastaan siellä missä se pulpahtaa esiin. Politiikka ja ihmisen arki ovat jatkuvan taistelun areena. On oivallettava se mikä on taustalla missäkin teossa tai mielipiteessä. Paha voi syntyä mielestäni myös pahasta olosta. Turhautuminen omaan tai maailman tilanteeseen puskee pinnalle pahoina ajatuksina ja hirveinä ratkaisuna omassa ympäristössä.
Koetetaan pitää pahan aikeet hallinnassa. Kyllä maailma lämpöäkin tarvitsee ja myötäelämistä.
Huomaan kannatavani edelleen hippiperiaatteita love, peace ja rock'n' roll ja make love not war!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti