Puutalot säästettävä taiteelle

 Taistelussa taiteen, kulttuurin ja/tai puutalojen puolesta mikään ei ole merkityksetöntä ja liian pientä ollakseen tärkeää, sillä kokonaisuus muodostuu juuri palasista.

Eilen kaupunginvaltuustossa oli kyselytunti ja pari kpl valtuutettujen kysymyksistä käsitteli aihetta turkulaisen kulttuurin tiloista.

Vastauksena näihin Jarkko Virtanen (omistajaohjausjohtaja) totesi asian olevan selvityksessä ja etenevän päätöstä kohti vielä tämän kevään aikana.

Kysyin jatkokysymyksenä häneltä miksi ihmeessä kaupunki on myymässä yhdistysten ja kulttuurin (mm. Teatteri Mondo) käytössä olleen Uudenmaankatu 17 kiinteistön, jos kulttuuritiloja kerran tarvitaan, eikö tämä ole aivan älytöntä. 

Virtanen vetosi myynnissä olevien tilojen huonoon kuntoon ja korjauksen kalleuteen. Kyllä on raskasta aina kuulla tuo selitys. Korjauksia pitää tehdä ajoissa, se on kiinteistön omistajan velvollisuus jo lainkin mukaan. 

Nyt seisotetaan tilaa tyhjillään ja myydään se kiinteistöbisnekseen. Näitä on nyt viime aikoina myyty useita, samalla perusteella, osa asuntoja. Kiinteistöfirmat kiittää ja kuittaa tilin. Toki voi olla hieman vaativaa saada kaikki laiminlyönyt osat taloista kuntoon nopeasti ja myytyä eteenpäin, mutta ripeästi pintaremontti ja myyntiinlaitto on tapahtunut viimeisimmässä asuntokohteessa täällä Martissa.

Tämä arvokas ja kaunis kulttuuritila olisi tarpeen jatkossakin säilyttää Turun omistuksessa. Toki suurempaa ratkaisua kaivataan vielä monien taiteentekijöiden tilojen järjestelyissä, mutta aloitetaan nyt tästä eikä myydä sitä.

Kenen ehdoilla Turkua rakennetaan?

Viherpunainen vasemmisto ry ja Itä-Turun Vasemmistoliitto ry järjestivät maanantaina 29.3. etätilaisuuden Kenen ehdoilla Turkua rakennetaan. Kysymys on näinä päivinä entistä ajankohtaisempi, kun Turku suunnittelee vanhankaupungin  modernisointia, jatkaa lähiöiden täydennysrakentamista ja vie eteenpäin useita uusia mittaluokaltaan suuria kaava- ja rakennushankkeita.

”Yliopiston ja Tuomiokirkon ympäristöä ollaan tuoreiden suunnitelmien mukaan kehittämässä nykyajan tarpeista käsin, unohtaen Turun aseman Suomen vanhimpana kaupunkina. Historian pitäisi olla etu, ei taakka. Alueen kehittäminen pitäisi tehdä tuota asemaa ja omaa kulttuuriperintöä kunnioittaen. Modernille rakentamiselle on Turussa parempiakin paikkoja, myös Suomen Pankin terassitalo olisi sopinut Majakkarantaan, ei pankkitalon kupeeseen”, rakennus- ja lupalautakunnan jäsen Eva-Liisa Raekallio sanoo.

”Keskustan kaavoittamisen yksi ongelma on riittävän tarkan yleiskaavan puuttuminen. Tämä mahdollistaa niin sanotun postimerkkimerkkikaavoituksen jatkumisen, jossa yksityinen voiton tavoittelu sivuuttaa toistuvasti kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvallisesti arvot sekä asumisviihtyvyyden”, toteaa kaupunginvaltuutettu, kaupunkiympäristölautakunnan jäsen Elina Sandelin. 

Viherpunainen vasemmisto ja Itä-Turun Vasemmistoliitto vaativat, että Turun kaavoitus- ja rakennuspolitiikassa on tulevissa kuntavaaleissa tehtävä täyskäännös. Kaupunkia ei tule rakentaa vain rakennuttajien ja kiinteistön omistajien ehdoilla. Sopiva rakentamisen määrä on aina tutkittava tapauskohtaisesti. Sekä keskustan kehittämisessä että lähiöiden täydennysrakentamisessa on kuunneltava asukkaiden mielipiteitä ja huomioitava luonto-ja ympäristöarvot.

Viheralueiden nakertaminen ja pilaaminen rakentamalla on lopetettava ja luontoarvot turvattava. ”Kupittaan siirtolapuutarha on uudessa yleiskaavassa merkittävä yksiselitteisellä siirtolapuutarhamerkinnällä, joka ei salli edes osittaista puutarhan nakertamista”, Sandelin linjaa.

”Luonnonsuojelulain mukaan suojeltujen luontotyyppien turvaaminen on varmistettava tosiasiallisissa rakentamisratkaisuissa. Pelkillä kaavamerkinnöillä, joilla luontoarvot todetaan, ei taata suojelun toteutumista, mikäli rakentamisen määrät ovat paikkaan nähden kohtuuttomia”, Sandelin jatkaa.

Rakennus- ja lupalautakunta myönsi helmikuussa kaatoluvan Kirstinpuiston puille Iso-Heikkilässä vastoin asukkaiden toiveita ja Turun Luonnonsuojeluyhdistyksen kantaa,. ”Tämä on jatkoa liian monelle samanlaiselle päätökselle ja kestämätöntä politiikkaa. Viheralueita ja puustoa kaupungissa pitäisi sitävastoin lisätä torjumaan ilmastonmuutoksen seurauksia, kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja asukkaita ei saa päätöksissä enää unohtaa", Raekallio linjaa.