Taistelussa taiteen, kulttuurin ja/tai puutalojen puolesta mikään ei ole merkityksetöntä ja liian pientä ollakseen tärkeää, sillä kokonaisuus muodostuu juuri palasista.
Eilen kaupunginvaltuustossa oli kyselytunti ja pari kpl valtuutettujen kysymyksistä käsitteli aihetta turkulaisen kulttuurin tiloista.
Vastauksena näihin Jarkko Virtanen (omistajaohjausjohtaja) totesi asian olevan selvityksessä ja etenevän päätöstä kohti vielä tämän kevään aikana.
Kysyin jatkokysymyksenä häneltä miksi ihmeessä kaupunki on myymässä yhdistysten ja kulttuurin (mm. Teatteri Mondo) käytössä olleen Uudenmaankatu 17 kiinteistön, jos kulttuuritiloja kerran tarvitaan, eikö tämä ole aivan älytöntä.
Virtanen vetosi myynnissä olevien tilojen huonoon kuntoon ja korjauksen kalleuteen. Kyllä on raskasta aina kuulla tuo selitys. Korjauksia pitää tehdä ajoissa, se on kiinteistön omistajan velvollisuus jo lainkin mukaan.
Nyt seisotetaan tilaa tyhjillään ja myydään se kiinteistöbisnekseen. Näitä on nyt viime aikoina myyty useita, samalla perusteella, osa asuntoja. Kiinteistöfirmat kiittää ja kuittaa tilin. Toki voi olla hieman vaativaa saada kaikki laiminlyönyt osat taloista kuntoon nopeasti ja myytyä eteenpäin, mutta ripeästi pintaremontti ja myyntiinlaitto on tapahtunut viimeisimmässä asuntokohteessa täällä Martissa.
Tämä arvokas ja kaunis kulttuuritila olisi tarpeen jatkossakin säilyttää Turun omistuksessa. Toki suurempaa ratkaisua kaivataan vielä monien taiteentekijöiden tilojen järjestelyissä, mutta aloitetaan nyt tästä eikä myydä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti