Viimekertainen, ti 21.4. pidetty ympäristö-ja kaavoituslautakunta sai päätettyä
yksimielisesti uusista rajoituksista Rjakarille, Airistolle tehtäville Turun sataman ruoppausläjityksille. Itse läjitysmassojen sisältämien myrkkyjen määrille ei vielä saatu riittävän kovia raja-arvoja Euroopan malliin, mutta satama sai vain kuuden (kymmenen sijaan) vuoden luvan ja paikkoja maalle tehtävään läjitykseen velvoitettiin etsimään. Jos sellaisia löytyy, siirrytään maalleläjitykseen jo ennen kuuden vuoden takarajaa.
Samassa kokouksessa Turun vihreiden linja hämmästytti meidän ryhmää suuresti TYS-Ikituuri asiassa. 12 krs. tornitalo YO-kylään siis hyväksyttiin 11-2. Olemme vuosia vastustaneet rakentamista pienelle suojavyöhykkeelle nykyisten opiskelija-asuntojen ja moottoritien väliin.Pläntti on yleiskaavassa melualueeksi merkitty.
Olen suunnittelutoimiston kanssa samaa mieltä, ettei tällaiseen kaameaan paikkaan, jossa melu ja lika ovat päällimmäiset asumisen elementit, tule rakentaa asumista.
Lapsille ei ole pihaa, vaan heidät ohjataan katolle leikkimään, ikkunoita ei saa avata, tuuletusta ei voi eikä saa hoitaa moottoritien puolella jne.
Korkeiden pilvenpiirtäjien rakentaminen ei ole sitä paitsi edes kestävää kehitystä tukevaa, vaan jokainenlisäkerros on energiasyöppö jo rakennusvaiheessa.
"Mielestäni olisi kiva bilettää kavereiden kans kattosaunalla", totesi vastuullinen vihreä jäsen Ville-Veikko Mastomäki.
Aika pöyristyttävää suhtautumista Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksiin terveellisestä, viihtyisästä ja turvallisesta asumisesta. Oma minä ei voi olla lähtökohtana päätöksille, ainakaan näin naurettavalla tavalla.
Vihreät eivät suojele ihmistä, me teemme sitäkin, vaikkakin yksin tässä asiassa.
perjantai 24. huhtikuuta 2009
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Läjitykset syyniin
Turun sataman ruoppausten läjitykset Rajakarille jäivät pöydälle ympäristö-ja kaavoituslautakunnan viime kokouksessa. Wellu Koivisto tuurasi Heikki Talvitietä meidän ryhmässämme ja teki valppaana, melkoisena asiantuntijana, esityksen pöydällepanosta lisäselvitysten saamiseksi asiasta. Kokoonnumme seuraavan kerran 21.4. kuulemaan mitä Wellu on saanut selville ja millaisen esityksen hän tekee läjitysten suhteen.
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Saaristomeri on uhattuna
Saaristomeren puhtaus nousee taas esille seuraavassa ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kokouksessa tiistaina 7.4. Käsittelemme tuolloin L-S ympäristölupavirastolle menevää muistutusta Sataman kunnossapitoruoppauksista ja läjityksistä.
Läjitykset tehdään Rajakarin alueelle. Ruoppaukset aiheuttavat veden sameutumista ja etenkin erilaiset tinayhdisteet uhkaavat Saaristomeren silakan kutua.
Aiheesta kirjoitti TS 3.4.09 ja sen mukaan satama ja tutkijat ovat asiasta täysin vastakkaista mieltä. Itsekin kritisoin läjityksiä herkkään Saaristomereen edellisessä lautakunnan kokouksessa. Katsotaan saisko asialle tehtyä jotain jatkossa. Ainakin lupamenettelyä tulisi tarkentaa ja etsiä maalleläjityspaikkoja pikapuolin jostakin. kalliiksihan sekin tulee, mutta luonnonsuojelun tärkeyttä ei tässäkään kohtaa voi rahassa mitata.
Viereisessä kuvassa Vipulaisia ja muita Saaristomeren tilaa tutkimassa Seilin saaressa -07
Ohessa TS:n kirjoitus:
Sataman tekninen johtaja täysin eri linjoilla
Tutkija teilaa Airiston läjitykset ympäristöongelmalla pallotteluksi
RAMI NIEMINEN
Dosentti Ilppo Vuorinen Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksesta syyttää Airiston Rajakarille suunniteltuja läjityksiä ympäristölle tuhoisiksi. Hänen mukaansa hankkeella on lukuisia epäsuotuisia vaikutuksia.
Turun satama haluaa upottaa Rajakarille kaikkiaan miljoona kuutiometriä Turun vesialueilta ruopattavaa pohja-ainesta. Vuorinen kaataa täyslaidallisen viranomaisten niskaan Turun yliopiston nettisivuilla julkaistussa artikkelissaan. Hänen mukaansa Rajakari ei edes sovellu tarkoitukseen.
- Massat eivät valitettavasti jää sinne, minne ne läjitetään. Tämä tosiasia on selkeästi dokumentoitu viimeisessä ympäristöraportissa. Massojen on todettu levinneen noin 200 metrin etäisyydelle kohdealueesta syvännettä kohden. Voidaan päätellä, ettei Rajakarin läjitysalue ole laisinkaan soveltuva massojen pysyvään sijoitukseen, Vuorinen kirjoittaa.
Turun sataman tekninen johtaja Matti J. Niemi myöntää, että aikaisemmissa läjityksissä vetelä aines on todella levinnyt merkityn alueen ulkopuolelle. Hän ei kuitenkaan pidä 200 metrin matkaa merialueella merkittävänä ja toteaa paikan olevan sopiva.
- Aikanaan kun Rajakari valittiin läjityspaikaksi, yhtenä tärkeänä kriteerinä oli Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tekemä virtausmalli, Niemi puolustautuu.
Sameaa vettä hetken vai koko ajan?
Vuorisen mukaan läjityksestä johtuva veden samentuminen häiritsee muun muassa Vepsän virkistyskäyttöä ja silakan kutua.
- Ensin on samentuminen, jota tapahtuu kun ruopataan. Sameutta irtoaa veteen myös kuljetuksen aikana ja lopuksi vielä läjitettäessä. Satama tosin ilmoittaa, että samentuminen on lyhytaikaista. Veden kirkastuminen yhden lastin jälkeen vie muutaman päivän, joten käytännössä samentuminen on avoveden aikana jatkuvaa.
Niemen mielestä samentuminen todella on lyhytaikaista.
- Samentuminen häipyy kahdessa tunnissa. Esimerkiksi Aurajoen luonnostaan aiheuttama veden samentuminen on monin-moninkertaista läjitykseen verrattuna, hän väittää.
Niemi myös korostaa, että silakan kutu on kärsinyt myös muualla kuin Airistolla. Hän uskoo sen johtuvan vesien yleisestä rehevöitymisestä.
Viranomaiset lepsuilleet?
Vuorinen syyttää viranomaisia siitä, että Airistolle dumpataan sellaista maa-ainesta, joka on sieltä ennestään löydettyä myrkyllisempää.
- Ongelmallisimmat aineet ovat tributyylitina ja raskasmetallit. Ympäristökeskuksen viime vuonna valmistuneen raportin mukaan tributyylitinan pitoisuudet ovat jollakin alueilla Airiston pohjoispään merenpohjassa niin korkeita, että ne sinällään tappavat pohjaeläimet sedimentissä. Jostain syystä ympäristöviranomaiset ovat katsoneet asiaa läpi sormien.
Niemen mukaan mistään Turun vesialueilta ei löydy täysin puhdasta ainesta. Hän vakuuttaa, että lupien kanssa ei ole lepsuiltu, vaan kaikki aines on luokiteltu meriläjityskelpoiseksi.
- Pitää ajatella vaihtoehtoja. Esimerkiksi maitse tapahtuva kuljetus olisi ympäristölle moninkertaisesti haitallisempaa.
Julkaistu 3.4.2009 2:31:15
Läjitykset tehdään Rajakarin alueelle. Ruoppaukset aiheuttavat veden sameutumista ja etenkin erilaiset tinayhdisteet uhkaavat Saaristomeren silakan kutua.
Aiheesta kirjoitti TS 3.4.09 ja sen mukaan satama ja tutkijat ovat asiasta täysin vastakkaista mieltä. Itsekin kritisoin läjityksiä herkkään Saaristomereen edellisessä lautakunnan kokouksessa. Katsotaan saisko asialle tehtyä jotain jatkossa. Ainakin lupamenettelyä tulisi tarkentaa ja etsiä maalleläjityspaikkoja pikapuolin jostakin. kalliiksihan sekin tulee, mutta luonnonsuojelun tärkeyttä ei tässäkään kohtaa voi rahassa mitata.
Viereisessä kuvassa Vipulaisia ja muita Saaristomeren tilaa tutkimassa Seilin saaressa -07
Ohessa TS:n kirjoitus:
Sataman tekninen johtaja täysin eri linjoilla
Tutkija teilaa Airiston läjitykset ympäristöongelmalla pallotteluksi
RAMI NIEMINEN
Dosentti Ilppo Vuorinen Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksesta syyttää Airiston Rajakarille suunniteltuja läjityksiä ympäristölle tuhoisiksi. Hänen mukaansa hankkeella on lukuisia epäsuotuisia vaikutuksia.
Turun satama haluaa upottaa Rajakarille kaikkiaan miljoona kuutiometriä Turun vesialueilta ruopattavaa pohja-ainesta. Vuorinen kaataa täyslaidallisen viranomaisten niskaan Turun yliopiston nettisivuilla julkaistussa artikkelissaan. Hänen mukaansa Rajakari ei edes sovellu tarkoitukseen.
- Massat eivät valitettavasti jää sinne, minne ne läjitetään. Tämä tosiasia on selkeästi dokumentoitu viimeisessä ympäristöraportissa. Massojen on todettu levinneen noin 200 metrin etäisyydelle kohdealueesta syvännettä kohden. Voidaan päätellä, ettei Rajakarin läjitysalue ole laisinkaan soveltuva massojen pysyvään sijoitukseen, Vuorinen kirjoittaa.
Turun sataman tekninen johtaja Matti J. Niemi myöntää, että aikaisemmissa läjityksissä vetelä aines on todella levinnyt merkityn alueen ulkopuolelle. Hän ei kuitenkaan pidä 200 metrin matkaa merialueella merkittävänä ja toteaa paikan olevan sopiva.
- Aikanaan kun Rajakari valittiin läjityspaikaksi, yhtenä tärkeänä kriteerinä oli Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tekemä virtausmalli, Niemi puolustautuu.
Sameaa vettä hetken vai koko ajan?
Vuorisen mukaan läjityksestä johtuva veden samentuminen häiritsee muun muassa Vepsän virkistyskäyttöä ja silakan kutua.
- Ensin on samentuminen, jota tapahtuu kun ruopataan. Sameutta irtoaa veteen myös kuljetuksen aikana ja lopuksi vielä läjitettäessä. Satama tosin ilmoittaa, että samentuminen on lyhytaikaista. Veden kirkastuminen yhden lastin jälkeen vie muutaman päivän, joten käytännössä samentuminen on avoveden aikana jatkuvaa.
Niemen mielestä samentuminen todella on lyhytaikaista.
- Samentuminen häipyy kahdessa tunnissa. Esimerkiksi Aurajoen luonnostaan aiheuttama veden samentuminen on monin-moninkertaista läjitykseen verrattuna, hän väittää.
Niemi myös korostaa, että silakan kutu on kärsinyt myös muualla kuin Airistolla. Hän uskoo sen johtuvan vesien yleisestä rehevöitymisestä.
Viranomaiset lepsuilleet?
Vuorinen syyttää viranomaisia siitä, että Airistolle dumpataan sellaista maa-ainesta, joka on sieltä ennestään löydettyä myrkyllisempää.
- Ongelmallisimmat aineet ovat tributyylitina ja raskasmetallit. Ympäristökeskuksen viime vuonna valmistuneen raportin mukaan tributyylitinan pitoisuudet ovat jollakin alueilla Airiston pohjoispään merenpohjassa niin korkeita, että ne sinällään tappavat pohjaeläimet sedimentissä. Jostain syystä ympäristöviranomaiset ovat katsoneet asiaa läpi sormien.
Niemen mukaan mistään Turun vesialueilta ei löydy täysin puhdasta ainesta. Hän vakuuttaa, että lupien kanssa ei ole lepsuiltu, vaan kaikki aines on luokiteltu meriläjityskelpoiseksi.
- Pitää ajatella vaihtoehtoja. Esimerkiksi maitse tapahtuva kuljetus olisi ympäristölle moninkertaisesti haitallisempaa.
Julkaistu 3.4.2009 2:31:15
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)