Läjitykset tehdään Rajakarin alueelle. Ruoppaukset aiheuttavat veden sameutumista ja etenkin erilaiset tinayhdisteet uhkaavat Saaristomeren silakan kutua.
Aiheesta kirjoitti TS 3.4.09 ja sen mukaan satama ja tutkijat ovat asiasta täysin vastakkaista mieltä. Itsekin kritisoin läjityksiä herkkään Saaristomereen edellisessä lautakunnan kokouksessa. Katsotaan saisko asialle tehtyä jotain jatkossa. Ainakin lupamenettelyä tulisi tarkentaa ja etsiä maalleläjityspaikkoja pikapuolin jostakin. kalliiksihan sekin tulee, mutta luonnonsuojelun tärkeyttä ei tässäkään kohtaa voi rahassa mitata.
Viereisessä kuvassa Vipulaisia ja muita Saaristomeren tilaa tutkimassa Seilin saaressa -07
Ohessa TS:n kirjoitus:
Sataman tekninen johtaja täysin eri linjoilla
Tutkija teilaa Airiston läjitykset ympäristöongelmalla pallotteluksi
RAMI NIEMINEN
Dosentti Ilppo Vuorinen Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksesta syyttää Airiston Rajakarille suunniteltuja läjityksiä ympäristölle tuhoisiksi. Hänen mukaansa hankkeella on lukuisia epäsuotuisia vaikutuksia.
Turun satama haluaa upottaa Rajakarille kaikkiaan miljoona kuutiometriä Turun vesialueilta ruopattavaa pohja-ainesta. Vuorinen kaataa täyslaidallisen viranomaisten niskaan Turun yliopiston nettisivuilla julkaistussa artikkelissaan. Hänen mukaansa Rajakari ei edes sovellu tarkoitukseen.
- Massat eivät valitettavasti jää sinne, minne ne läjitetään. Tämä tosiasia on selkeästi dokumentoitu viimeisessä ympäristöraportissa. Massojen on todettu levinneen noin 200 metrin etäisyydelle kohdealueesta syvännettä kohden. Voidaan päätellä, ettei Rajakarin läjitysalue ole laisinkaan soveltuva massojen pysyvään sijoitukseen, Vuorinen kirjoittaa.
Turun sataman tekninen johtaja Matti J. Niemi myöntää, että aikaisemmissa läjityksissä vetelä aines on todella levinnyt merkityn alueen ulkopuolelle. Hän ei kuitenkaan pidä 200 metrin matkaa merialueella merkittävänä ja toteaa paikan olevan sopiva.
- Aikanaan kun Rajakari valittiin läjityspaikaksi, yhtenä tärkeänä kriteerinä oli Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tekemä virtausmalli, Niemi puolustautuu.
Sameaa vettä hetken vai koko ajan?
Vuorisen mukaan läjityksestä johtuva veden samentuminen häiritsee muun muassa Vepsän virkistyskäyttöä ja silakan kutua.
- Ensin on samentuminen, jota tapahtuu kun ruopataan. Sameutta irtoaa veteen myös kuljetuksen aikana ja lopuksi vielä läjitettäessä. Satama tosin ilmoittaa, että samentuminen on lyhytaikaista. Veden kirkastuminen yhden lastin jälkeen vie muutaman päivän, joten käytännössä samentuminen on avoveden aikana jatkuvaa.
Niemen mielestä samentuminen todella on lyhytaikaista.
- Samentuminen häipyy kahdessa tunnissa. Esimerkiksi Aurajoen luonnostaan aiheuttama veden samentuminen on monin-moninkertaista läjitykseen verrattuna, hän väittää.
Niemi myös korostaa, että silakan kutu on kärsinyt myös muualla kuin Airistolla. Hän uskoo sen johtuvan vesien yleisestä rehevöitymisestä.
Viranomaiset lepsuilleet?
Vuorinen syyttää viranomaisia siitä, että Airistolle dumpataan sellaista maa-ainesta, joka on sieltä ennestään löydettyä myrkyllisempää.
- Ongelmallisimmat aineet ovat tributyylitina ja raskasmetallit. Ympäristökeskuksen viime vuonna valmistuneen raportin mukaan tributyylitinan pitoisuudet ovat jollakin alueilla Airiston pohjoispään merenpohjassa niin korkeita, että ne sinällään tappavat pohjaeläimet sedimentissä. Jostain syystä ympäristöviranomaiset ovat katsoneet asiaa läpi sormien.
Niemen mukaan mistään Turun vesialueilta ei löydy täysin puhdasta ainesta. Hän vakuuttaa, että lupien kanssa ei ole lepsuiltu, vaan kaikki aines on luokiteltu meriläjityskelpoiseksi.
- Pitää ajatella vaihtoehtoja. Esimerkiksi maitse tapahtuva kuljetus olisi ympäristölle moninkertaisesti haitallisempaa.
Julkaistu 3.4.2009 2:31:15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti