Tämän viikon pohdinnoissa tuttavapiirissäni ovat olleet pinnalla kaupunkimme rakennettu ympäristö ja kauniit asiat. Raunistulan kaavavalitus, jonka olimme Viherpunaisen vasemmisto ry:n nimissä tehneet, sai hylyn hallinto-oikeudessa. Surku Barkerin teollisuusalueen ja eräänkin kauniin,vanhan kerrostalon Virusmäentiellä.
Samoin kävi Puu ja Talo ry:n tekemälle valitukselle Itäinen Pitkäkatu 64:n kaavasta. Puutalojen vastustajat taputtavat käsiään sille, että kaava mahdollistaa kerrostalot tilalle. Perusteluna on, että palveluasumista tulossa tilalle.Ja pyörätie. Tämä on niin tätä. Ensin tyhjennetään talot ja seisotetaan niitä tyhjillään vuosikausia. Sitten alkaa surkuttelu niiden ympäristöhaitoista ja niiden kuntoon vedoten ajetaan uutta purkukaavaa. Näissäkin taloissa asui vuosia sitten onnellisia puutaloihmisiä ja heillä olisi ollut oikeus jatkaa asumistaan kauniissa pihapiirissä, jos kaupunki vain kunnioittaisi heidän toiveitaan.Vaihteeksi. Pateettista mutta totta.
Kaavoitusta ohjaa tehokkuus ja sitä puoltaa raha. Sitäpä se on. Katsotaan kuinka jatkossa käy.
Tänään pihallamme hääri jos jonkinlaista puuhanaista ja -miestä puita karsimassa ja lehtiä puhaltelemassa. Mukavaa, sillä siitä tuli sellainen olo, että joku kuitenkin arvostaa puutalojen kuntoa ja toimii niiden puolesta arjessa.
On urbaani legenda, että puutalot on aina huonossa kunnossa. Niitä voi aina huoltaa, ne on sen arvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti